14.1.2011

Syyte ja vastaus Vakka-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen tieliikennelain 105 a §:n nojalla tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta. Syytteen mukaan A oli kuljettaessaan kuorma-autoa ja siihen kytkettyä perävaunua laiminlyönyt huolehtia siitä, että digitaalisen ajopiirturin tietojen tulostaminen voidaan tarkastuksen yhteydessä suorittaa virheettömästi. A:n kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän ajopiirturissa ei tarkastuksen yhteydessä ollut tulostinpaperia.

A kiisti syytteen katsoen, että kyseessä ei ollut rikos. Säännöstä, joka asettaa kuljettajalle velvollisuuden pitää mukanaan ajopiirturin tulostinpaperia, ei A:n mukaan sisältynyt lainsäädäntöön.

Käräjäoikeuden tuomio 16.10.2008

Todistelun vastaanotettuaan käräjäoikeus lausui tapahtumatilanteen osalta, että poliisipartio oli pysäyttänyt A:n ja tarkoituksena oli ollut tarkastaa kuljettajan ajo- ja lepoaikojen noudattamista. A oli tarjonnut kuljettajakorttiaan luettavaksi, mutta poliisimies oli ilmoittanut, ettei poliisipartiolla ollut käytössään kuljettajakortin lukulaitetta. Poliisimies oli yrittänyt tulostaa digipiirturin tiedot tulostinpaperille, mutta paperi oli ollut lopussa. Poliisi oli käyttänyt tietojen tulostamiseen poliisipartiolla mukana ollutta paperia, jota kuitenkin oli ollut sen verran, että vain kolmen päivän tiedot oli saatu tulostettua. Poliisi olisi halunnut tarkastaa kuljettajatiedot tarkastusta edeltäviltä 28 päivältä. A:n kuljettamassa autossa kaikki oli ollut muuten kunnossa, lukuunottamatta tulostimesta puuttunutta paperia.

Käräjäoikeus lausui, että digitaalisen ajopiirturijärjestelmän eli valvontalaitteen tarkoitus on kirjata ja tallentaa tietoja sekä piirturiyksikön että piirturikorttien muisteihin ja näyttää, tulostaa paperille ja muulla tavoin tulostaa kuljettajan toimintaan liittyviä tietoja. Tietojen esittämisen tavat liittyvät selvästi erilaisiin toimenpiteisiin, kuten tietojen tallennukseen piirturiyksikön muistiin, joka palvelee työnantajan tiedonsaantioikeutta. Tietojen tulostaminen paperitulosteelle palvelee taas kuljettajaa esimerkiksi tieliikenteen valvontalaitteista annetun asetuksen 15 artiklan mukaisissa tilanteissa eli silloin kun digitaalisella ajopiirturilla varustettua ajoneuvoa ajava kuljettaja on kadottanut kuljettajakorttinsa tai kun kuljettajakortti on vioittunut.

Käräjäoikeus totesi, että tieliikenteen valvontalaitteista annetussa neuvoston asetuksessa N:o 3821/85 (ajopiirturiasetus) ei säädetä, että tietojen lukeminen kuljettajakortilta olisi ainoa tietojen saantitapa digitaalisella ajopiirturilla varustettua ajoneuvoa tarkastettaessa. Kuljettajakortin lukemista ei myöskään ollut asetettu ensisijaiseksi tavaksi muihin edellä mainittuihin tiedonsaantitapoihin nähden.

A piti kohtuuttomana sitä, että häntä sakotettiin vaikka tiedot olisivat olleet luettavissa kuljettajakortilta lukulaitteella. A:n mielestä poliisilla pitäisi olla tarkastusta varten aina mukanaan lukulaite, jolla kortin tiedot voisi lukea.

Todistajana kuultu poliisimies kertoi, että digipiirtureita oli ollut autoissa 2006 vuodesta lähtien eikä uuteen autoon saanut enää edes asentaa vanhaa laitetta. Poliisin suorittaessa raskaan liikenteen valvontaa kuljettajaa sakotetaan mikäli hänellä ei ole digipiirturilaitteessaan paperia siten, että tiedot voidaan tulostaa paperille. Sakotuskäytäntö tilanteissa perustui asetuksen 14 artiklan 2 kohtaan. Sakottaminen tällaisissa tilanteissa oli poliisin yleinen käytäntö. Poliisin menettelyohje tuli esimiestasolta ja perustui raskaan liikenteen valvonnan verkoston päätökseen menettelytavoista.

Digipiirturin tiedot voitiin C:n mukaan lukea myös laitteen näytöltä. Näytöllä näkyy vain 2 merkkiriviä, joten kaikkien vaadittavien tietojen lukeminen näytöltä on käytännössä mahdotonta.

C lausui, että poliisilla ei ole velvollisuutta pitää mukanaan lukulaitetta, jolla tiedot voitaisiin myös lukea. Näin ollen poliisilla on käytännön syistä mukana paperia. Jos laitteessa ei ole tulostinpaperia, suoritettava valvonta ei onnistu. Poliisilla oli nykyään kuljettajakortin lukulaite käytössään. Jos sama tilanne olisi tapahtunut nyt kun lukulaite on käytössä, C:n mukaan poliisi sakottaisi edelleen kuljettajaa, mikäli hänellä ei olisi tulostinpaperia laitteessaan.

Käräjäoikeus totesi, että ajopiirturiasetuksen liitteessä I B käsitellään valvontalaitteen rakennetta, testausta, asennusta ja tarkastusta koskevia vaatimuksia. Liitteen 1 B III-jakson 16 kohdassa käsitellään valvontalaitteen tietojen tulostamista. Kohdan mukaan valvontalaitteen on kyettävä tulostamaan datamuistissaan ja/tai ajopiirturikorteilla olevia tietoja erilaisten tulosteiden muodossa. Esimerkkinä tällaisesta käräjäoikeus mainitsi tulostekortille tallentuneen kuljettajan päiväkohtaisen toiminnan sekä tulosteen ylinopeuksista.

Tietojen tulostamisen laadulle ja tulosteiden ulkonäölle on asetettu 16 kohdassa erityisiä edellytyksiä kuten, että tulosteiden on säilyttävä selvästi luettavina ja tunnistettavina senkin jälkeen, kun niitä on säilytetty vähintään vuoden ajan normaaleissa olosuhteissa.

Tulostamista koskevassa kohdassa edellytetään myös, että valvontalaitteessa käytettävä tulostuspaperi on varustettava asianmukaisin tyyppihyväksyntämerkinnöin sekä merkinnöin siitä, minkä tyyppisessä valvontalaitteessa sitä saadaan käyttää.

Käräjäoikeus totesi, että todistaja C oli kertonut digipiirturin tulosteen muistuttavan kauppakuittia. C:n mukaan yhden päivän tulosteelle voi kertyä mittaa noin 60 cm, joten poliisin edellyttämän 28 päivän tietojen tulostamiseen kuluisi tulostinpaperia noin 8 rullaa. A katsoi, että on kohtuutonta edellyttää kuljettajalta kahdeksan paperirullan mukana pitämistä, vaikka kuljettaja itse ei paperia juurikaan tarvitse.

Virheetöntä tulostamista koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeus viittasi ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 2 kohtaan, jossa edellytetään, että I B liitteessä tarkoitettu tulostaminen voidaan tarkastuksen yhteydessä suorittaa virheettömästi. Määräykset tulostimesta ja sen tuottamista tulosteista käräjäoikeuden mukaan viittasivat selvästi siihen, että tulostuksessa on kyse konkreettisesta paperille tapahtuvasta tulostamisesta.

A:n mukaan ajopiirturissa ei ollut ollut mitään virhettä tai vikaa ja tiedot olisi pystytty tulostamaan. Käräjäoikeus katsoi, että artiklassa tarkoitettu virheettömyys liittyy juuri tulostuksen suorittamiseen eli siihen, että tiedot saatiin reaalisesti tulostettua. Tulostamiselle asetetut edellytykset määrittelivät myös sen, että tulostimessa oli käytettävä tyyppihyväksyttyä paperia, eli tulostamisen ei voitu sanoa onnistuneen virheettömästi, mikäli tiedot eivät olleet tulostuneet paperille.

Vastuunjakoa koskevalta osalta käräjäoikeus viittasi ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 2 kohtaan, jossa edellytetään, että sekä kuljettajan ja työnantajan on huolehdittava tulostamisen virheettömästä suorittamisesta. Asetuksen N:o 561/2006 III luvun 10 artiklan mukaan kuljetusyrityksen on annettava kuljettajalle asianmukaiset ohjeet ja tarkastettava säännöllisesti, että asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ja tämän asetuksen II luvun säännöksiä noudatetaan.

Työnantajan vastuusta ajopiirturia koskevissa tapauksissa säädetään myös tieliikennelain 92 g §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on noudatettava piirturilevyjen toimittamisessa ja digitaalisen ajopiirturin tietojen tulostamisessa, mitä ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi tieliikennelain, ajoneuvolain ja ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain muuttamisesta (HE 267/2004 vp) todetaan, että kokonaisvastuu ajopiirtureiden toimintakunnosta ja tarpeellisen ohjeistuksen laatimisesta kuljettajille olisi yrityksellä.

A:n menettelyä arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että ajopiirturilaitteesta ei näy ulospäin onko tulostimessa paperia vai ei. A ei tiennyt, miksi tulostinlaitteessa ei ollut paperia. Hänen mukaansa kukaan ei varmaan ollut huomannut tarkistaa tulostimen paperitilannetta. A oli tiennyt, että tulostimessa käytettävän paperin pitää olla tietylle tulostinlaitteelle tyyppihyväksyttyä paperia.

Johtopäätöksinään käräjäoikeus katsoi, että kuljettajan antamien tietojen antamistapa ei ollut työnantajan tai kuljettajan valittavissa, vaan työnantajan ja kuljettajan oli huolehdittava siitä, että tiedot saadaan digitaalisesta ajopiirturista kaikilla laitteen mahdollistamilla tavoilla. Käräjäoikeuden mukaan valvontaa suorittavan viranomaisen harkintaan jäi siten, millä tavalla tiedot laitteesta tarkistetaan.

Arvioitaessa sitä, oliko A menetellyt säädösten mukaisesti käräjäoikeus katsoi todistaja C:n kertomuksen sekä tieliikenteen valvontalaitteista annetun asetuksen N:o 3821/85 tulkinnan perusteella, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa tieliikenteen valvontalaitteista annetun asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tulostamista ei ollut tarkastuksen yhteydessä voitu suorittaa virheettömästi. A ei ollut noudattanut niitä kuljettajan velvollisuuksia jotka hänelle oli tieliikennelain 92 f §:n mukaisesti määrätty noudatettavaksi.

Tieliikennelain 105 a §:ssä säädetään, että kuljettaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettuja säädöksiä ja määräyksiä, on tuomittava sakkoon. A oli uskottavasti kertonut, että hän oli pitänyt riittävänä sitä, että tiedot voidaan lukea hänen henkilökohtaiselta kuljettajakortiltaan. Käräjäoikeus katsoi A:n tienneen, että ajopiirturilaitteessa on yleensä paperia tietojen tulostusta varten. A oli kuitenkin itse kertonut, että ainoa tilanne milloin digitaalisella ajopiirturilla ajava kuljettaja tarvitsee paperia oli silloin, kun kuljettajakortti häviää.

Ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 2 kohdassa ei eritellä tarkemmin sitä, miten vastuu kuljettajan ja työnantajan välillä jakautuu. Käräjäoikeudessa ei ollut osoitettu, että A:n tehtäväksi olisi osoitettu hankkia tulostinpaperia ajopiirturilaitteeseen. Käräjäoikeudessa ei ollut myöskään käynyt ilmi, että A:ta olisi työnantajan toimesta ohjeistettu tulostinpaperin riittävyyden tarkastamisessa tai sen riittävyydestä huolehtimisessa.

Käräjäoikeus katsoi edellä esitetyn perusteella, ettei A:n menettelyä voitu pitää tahallisena.

Käräjäoikeuden mukaan A oli menetellyt säädösten ja määräysten vastaisesti. Menettelyn huolimattomuutta arvioitaessa huomioon oli otettava rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

Tältä osin käräjäoikeus lausui, että A oli kuljettanut digitaalisella ajopiirturilla varustettua ajoneuvoa vasta alle vuoden eikä ollut aiemmin joutunut poliisin suorittamaan tarkastukseen. A oli pitänyt mahdollisen tarkastuksen sattuessa riittävänä sitä, että hänellä oli kuljettajakortti, josta tiedot voitiin lukea. A oli kertonut myös Pohjanmaalla hänen käsityksensä mukaan vallitsevasta käytännöstä, jonka mukaan poliisi käyttää tarvitessaan tulostamiseen omaa paperiaan. Käräjäoikeuden mukaan A ei ollut pitänyt kovinkaan todennäköisenä sitä tilannetta, että hänen kuljettajakorttinsa häviäisi ja hän tarvitsisi tulostinpaperia päivän tietojen tulostamiseen. A ei myöskään ollut oman kertomuksensa mukaan ollut tietoinen ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 2 kohdan kuljettajalle säädetystä velvollisuudesta.

Käräjäoikeus totesi, että A oli suhteellisen nuori kuljettajana, eikä hänellä ollut vielä rutinoitunutta kokemusta poliisin suorittamista tarkastuksista. A oli pyrkinyt menettelemään omien tietojensa ja kykynsä mukaan huolellisesti. Se, ettei A kertomansa mukaan ollut ollut tietoinen 14 artiklassa kuljettajalle asetetusta velvoitteesta, ei poistanut rangaistusvastuuta. Kaikkiin edellä esitettyihin seikkoihin nojaten käräjäoikeus katsoi kuitenkin, ettei A ollut menetellyt törkeän huolimattomasti. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian on ratkaissut notaari Pia Aulio.

Turun hovioikeuden tuomio 7.12.2009

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien A:n tuomitsemista rangaistukseen käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti siten tarkennettuna, että A oli teon tehdessään menetellyt törkeän huolimattomasti, koska oli jättänyt selvittämättä omaa työtään koskevan lainsäädännön.

A vaati muutetun teonkuvauksen jättämistä tutkimatta kiellettynä syytteen muuttamisena ja valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi ratkaisuun KKO 1998:42 viitaten, että kysymyksessä ei ollut sellainen syytteen muuttaminen, jonka vuoksi syytteessä tarkoitettu teko olisi muuttunut muuksi tapahtumaksi, vaan kysymys oli sallitusta syytteen tarkentamisesta. Näin ollen syyttäjän tarkennettu teonkuvaus tutkittiin hovioikeudessa.

Pääasian osalta hovioikeus katsoi, että A oli ollut tieliikenteen valvonnasta annetun neuvoston asetuksen 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevien säännösten nojalla velvollinen työnantajan ohella huolehtimaan siitä, että ajopiirturin tulostimessa on paperia. A oli myöntänyt, ettei hän ollut ennen ajamaan lähtemistä tarkastanut sitä, että tulostimessa oli paperia. A oli tarkastuksen laiminlyötyään menetellyt huolimattomasti. Kysymys oli tältä osin siitä, oliko A törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä tieliikennelain 105 a §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Hovioikeus lausui, että ajopiirturin käyttöä koskevalla sääntelyllä pyritään muun ohella siihen, että kuljettajat noudattavat säädettyjä ajo- ja lepoaikasäännöksiä. Tämän noudattamisen valvomiseksi poliisilla on oikeus liikenteenvalvonnan yhteydessä tarkastaa kuljettajan ajopiirturin tiedot. Tarkastus oli voitu tässä tapauksessa, jossa A:lla oli ollut käytössään niin sanottu digitaalinen ajopiirturi, suorittaa lukemalla tiedot kuljettajan kuljettajakortista tai vaihtoehtoisesti tulostamalla tiedot ajopiirturista hyväksytylle tulostinpaperille. Poliisilla ei ollut tarkastushetkellä ollut käytössään kuljettajakortin lukulaitetta, joten tarkastus oli pyritty toimittamaan tulostamalla tiedot paperille. A:n ajopiirturissa ei ole ollut tulostinpaperia ja poliisilla oli ollut paperia ainoastaan kolmen päivän tietojen tarkastamiseen. Näiden kolmen päivän tietojen osalta poliisilla ei ollut ollut A:n ajopiirturin tiedoista huomauttamista. Muilta osin poliisi ei ollut kyennyt paperin puuttumisen vuoksi suorittamaan tarkastusta.

Se seikka, että poliisilla ei ollut ollut mukanaan kuljettajakortin lukulaitetta tai tulostinpaperia, ei poistanut A:n vastuuta tulostinpaperin puuttumisesta. Hovioikeus lausui, että ajopiirturin tulostimessa on oltava tulostinpaperia siitä syystä, että tarkastus voidaan suorittaa silloinkin, kun tietoja ei voida tarkastaa kuljettajakortilta. Tällainen tilanne voi olla käsillä muun muassa siinä tapauksessa, että kuljettajan kuljettajakortti on kadonnut tai rikkoutunut taikka kun kortin tietojen tarkastaminen ei onnistu sen vuoksi, että tarkastavalla viranomaisella ei ole tarkastushetkellä lukulaitetta käytössään. Kuljettajan vastuulla oli, että tarkastus voitiin tarvittaessa kaikissa olosuhteissa suorittaa, eikä poliisilla ollut erityistä velvollisuutta pitää jatkuvasti mukanaan tulostinpaperia. Se, että myös työnantaja oli velvollinen varmistumaan ajopiirturin toiminnasta, ei vaikuttanut A:n vastuuseen, kun hänen ajoneuvon kuljettajana oli pitänyt huolehtia ajopiirturin tietojen tarkastusmahdollisuudesta ajon aikana. A oli laiminlyönyt selvittää itseään velvoittavat ja keskeiset ammattiaan koskevat säännökset riittävällä huolellisuudella. Tämä laiminlyönti oli otettava A:n huolellisuusvelvoitetta arvioitaessa raskauttavana seikkana huomioon. Ottaen huomioon ajopiirturin tietojen tarkastusmahdollisuuden keskeisen merkityksen raskaan ajoneuvoliikenteen valvonnassa sekä A:n laiminlyönnin ammattikuljettajana ja menettelyn kokonaisuudessaan hovioikeus katsoi, että A oli teon tehdessään menetellyt törkeän huolimattomasti ja siten syyllistynyt tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomiseen syyttäjän tarkennetussa syytteessä selostetulla tavalla. Hovioikeus katsoi, ettei kysymys ollut vastuusta vapauttavasta kieltoerehdyksestä. A tuomittiin 6 päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mariitta Lehmus, Mikko Suvanto ja Juuso Lehtinen, joka myös esitteli asian.

Perustelut

Syyte ja väite kielletystä syytteen muuttamisesta

1. Syyttäjä on käräjäoikeudessa esittämässään syytteessä vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen tieliikennelain 105 a §:n nojalla tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta. Syytteen mukaan A oli kuljettaessaan kuorma-autoa ja siihen kytkettyä perävaunua laiminlyönyt huolehtia siitä, että digitaalisen ajopiirturin tietojen tulostaminen voidaan tarkastuksen yhteydessä suorittaa virheettömästi. A:n kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän digitaalisessa ajopiirturissa ei tarkastuksen yhteydessä ole ollut tulostinpaperia.

2. Syyttäjä on valituksessaan hovioikeudelle täydentänyt syytettä ilmoittaen, että A oli teon tehdessään menetellyt törkeän huolimattomasti.

3. A on katsonut, että syytteessä alunperin esitetty teonkuvaus ei ole sisältänyt rangaistavaa tekoa, kun siinä ei ole väitettykään, että A olisi menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. A on lisäksi katsonut, että hovioikeudessa tapahtunut syytteen täydentäminen on ollut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentissa kiellettyä syytteen muuttamista, ja vaatinut muutetun syytteen jättämistä tutkimatta.

4. Korkein oikeus toteaa, että syytteen teonkuvaus on sisältänyt väitteen edellä kohdassa 1 tarkemmin yksilöidyn velvollisuuden laiminlyömisestä. Kuvattu laiminlyönti kattaa sekä tahallisen että tuottamuksellisen menettelyn. Tieliikennelain 105 a §:ssä rangaistavuuden edellytykseksi on säädetty, että pykälässä mainittuja säännöksiä tai määräyksiä on rikottu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Käräjäoikeus on tutkinut asian ja perustellut ratkaisunsa myös näiden rangaistavuuden edellytysten osalta. Kun syyttäjä on hovioikeudessa tarkistanut teonkuvausta siten, että A:n oli katsottava menetelleen törkeän huolimattomasti, syyttäjä on tältä osin täsmentänyt ja rajoittanut syytettään. Kysymyksessä ei siten ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu syytteen muuttaminen.

Kuljettajan vastuu siitä, että ajopiirturin tiedot voidaan tulostaa

5. A on ensinnäkin katsonut, ettei hänellä ole ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia paperitulostamisen mahdollisuudesta viranomaisen suorittaman tarkastuksen yhteydessä. A on katsonut täyttäneensä säännösten ja määräysten kuljettajalle asettamat velvollisuudet esittämällä tarkastusta suorittavalle viranomaiselle kuljettajakorttinsa, johon tarkastettavat ajo- ja lepoaikoja koskevat tiedot ovat sisältyneet.

6. Tieliikennelain 105 a §:n mukaan tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta on tuomittava kuljettaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo ajoaikoja, taukoja, lepoaikoja, ajopiirturia tai ajopiirturikortteja koskevia 92 a §:n 1 tai 2 kohdassa mainitun asetuksen säännöksiä tai tuon pykälän 3 kohdassa mainitun sopimuksen määräyksiä taikka lain 92 f §:n 1 tai 2 momentin tai 92 j §:n 2 momentin säännöksiä.

7. Tieliikennelain 92 a §:n 1 - 3 kohtien mukaan tarkoitetaan
1) ajo- ja lepoaika-asetuksella tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 561/2006;
2) ajopiirturiasetuksella tieliikenteen valvontalaitteista annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3821/85;
3) AETR-sopimuksella kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien miehistöjen tekemästä työstä tehtyä eurooppalaista sopimusta (SopS 66/1999).

8. Tieliikennelain 92 f §:n 1 momentin nojalla ajopiirturia ja kuljettajakorttia käytettäessä on noudatettava, mitä ajopiirturiasetuksessa säädetään ja AETR-sopimuksessa määrätään.

9. Tieliikennelain 92 j §:n 2 momentin mukaan ajoneuvon kuljettajan on pyynnöstä esitettävä valvontaviranomaiselle ajopiirturiasetuksen 15 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut tiedot.

10. Ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan asetuksen liitteessä 1 B tarkoitetulla digitaalisella ajopiirturilla varustetun ajoneuvon kuljettajan on työnantajan ohella huolehdittava siitä, että työn kesto huomioon ottaen liitteessä 1 B tarkoitettu tulostaminen voidaan tarkastuksen yhteydessä pyynnöstä suorittaa virheettömästi. Kyseisen liitteen kohta III.16 sisältää määräykset tulostamisen oikeasta suorittamisesta.

11. Kuljettajan velvollisuuksia määrittelevän ajopiirturiasetuksen 15 artiklan 7 kohdan alakohdan b) mukaan, sellaisena kuin se on voimassa 1.1.2008 lukien, kuljettajan ajaessa ajoneuvoa, jossa on liitteen 1 B mukainen valvontalaite, kuljettajan on milloin tahansa pyynnöstä esitettävä valvontaviranomaiselle kuljettajakorttinsa ja sen lisäksi kuluvan päivän ja edeltävien 28 päivän ajalta alakohdassa ii tarkoitetut muistiinpanot ja tulosteet.

12. Mainitun 7 kohdan alakohdan c) mukaan toimivaltainen viranomainen voi valvoa asetuksen (EY) 561/2006 noudattamista piirturilevyjen, valvontalaitteen tai kuljettajakortin tallentamien näytölle tai kirjoittimelle tulostettujen tietojen ja, jos näitä tietoja ei ole, minkä tahansa muun todistusvoimaisen asiakirjan avulla, joka osoittaa, että 16 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen kaltaisia säännöksiä ei ole noudatettu.

13. Korkein oikeus katsoo ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sekä 15 artiklan 7 kohdan alakohtien b) ja c) nojalla, että A:lla on ollut velvollisuus huolehtia siitä, että hänen kuljettamassaan ajoneuvossa olleessa ajopiirturissa on tulostinpaperia, jota käyttäen kuljettajan ajo- ja lepoaikoja koskevat tiedot olisi tarkastuksen yhteydessä voitu ajopiirturiasetuksen 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan edellyttämin tavoin tulostaa. Tietojen tulostaminen paperille ei syytteessä tarkoitetun tarkastuksen yhteydessä olisi ollut lainkaan mahdollista, jos poliisilla ei olisi ollut mukanaan tulostinpaperia.

14. A ei ole täyttänyt kuljettajalle tieliikennelaissa ja siinä viitatuissa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontaa koskevissa säännöksissä asetettua edellisessä kohdassa kuvattua velvollisuuttaan. Sillä, että kuljettajan ohella myös työnantaja on vastuussa siitä, että tulostaminen voidaan suorittaa virheettömästi, ei voida katsoa olevan A:n vastuusta vapauttavaa vaikutusta. Se seikka, että tarkastettavat tiedot mahdollisesti ilmenevät kuljettajan kuljettajakortilta, ei poista edellä kuvattua vastuuta.

Laillisuusperiaate ja vastuuvapausperusteet

15. A on ilmoittanut, ettei hän ole ollut selvillä kuljettajalle säädetystä velvollisuudesta huolehtia siitä, että kuljettajan ajo- ja lepoaikoja koskevat tiedot voidaan tarkastuksessa tulostaa. Hän on lisäksi vedonnut siihen, että syytteessä tarkoitettua menettelyä koskevat säännökset eivät täytä vaatimusta lainsäädännön yksiselitteisyydestä ja ymmärrettävyydestä.

16. Korkein oikeus katsoo, että A:lta ammattimaisena kuorma-autonkuljettajana voidaan edellyttää, että hän on selvillä ajopiirturia sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontaa koskevista keskeisistä kuljettajaa koskevista säännöksistä ja määräyksistä. Edellä kerrottujen ajopiirturin tallentamien tietojen tulostamista koskevien säännösten on katsottava riittävällä täsmällisyydellä osoittavan kuljettajan velvollisuuksien sisällön, joten näiden velvollisuuksien laiminlyömisen syyksi lukeminen ei ole rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaista. Käsillä ei myöskään ole rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitettu kieltoerehdys eikä kuljettajan vastuuseen vaikuta se, millaista käytäntöä poliisi on noudattanut poliisipartion mukana mahdollisesti pidettävän tulostinpaperin osalta.

Törkeää huolimattomuutta koskeva arviointi ja johtopäätös

17. Jotta A:n syyksi voitaisiin lukea tieliikennelain 105 a §:ssä tarkoitettu tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen, pykälässä mainittujen säännösten ja määräysten rikkomisen tulee olla tahallista tai törkeän huolimatonta. Syytteen perusteella asiassa on arvioitava, onko A:n menettely katsottava törkeän huolimattomaksi.

18. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

19. Kuten edellä kohdassa 16 on todettu, ammattikuljettajan on oltava selvillä ammatin harjoittamiseen liittyvistä säännöksistä ja määräyksistä, joista muun muassa ajopiirturia ja sen oikeata käyttöä koskevat normit ovat keskeisiä.

20. A ei ole kertomansa mukaan ollut perillä kuljettajaa koskevasta velvollisuudesta huolehtia tulostuspaperin riittävyydestä, vaan on pitänyt riittävänä sitä, että hän mahdollisen tarkastuksen yhteydessä esittää viranomaiselle kuljettajakorttinsa. A on ilmoittanut, ettei hän ollut tiennyt, oliko tulostimessa paperia vai ei, ja paperin puuttuminen oli hänen arvionsa mukaan johtunut siitä, ettei kukaan ollut huomannut tarkastaa tulostimen paperitilannetta.

21. Arvioitaessa rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyyttä sekä vaarannettujen etujen tärkeyttä rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin valossa huomiota on kiinnitettävä tieliikenteen sosiaalilainsäädännöllä ja sen valvonnalla tavoiteltuihin päämääriin, joina ajo- ja lepoaika-asetuksen osalta on mainittu sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun yhdenmukaistaminen erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen, sekä ajopiirturiasetuksen osalta työnantajien ja kuljettajien velvoittaminen huolehtimaan valvontalaitteen moitteettomasta toiminnasta ja suorittamaan huolellisesti edellytetyt toimenpiteet.

22. Viranomaisen mahdollisuudella valvoa tehokkaasti tieliikenteen sosiaalilainsäädännön noudattamista on edellisessä kohdassa mainittujen tavoitteiden kannalta tärkeä merkitys. Vaikka laiminlyönti huolehtia tulostinpaperin riittävyydestä on rikkomuksena sinänsä vähäinen, kuuluu tietojen tulostamismahdollisuus yhtenä osana valvonnan toteuttamiseen. Kun A on suhtautunut täysin välinpitämättömästi siihen, onko paperille tulostaminen ollut lainkaan mahdollista, hänen huolimattomuuttaan on pidettävä törkeänä. Rikkomuksen vähäisyys on muutoin otettava huomioon rangaistuksen mittaamisessa.

23. Näin ollen A:n syyksi on luettava tieliikennelain 105 a §:n nojalla tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen. Oikeudenmukaisena rangaistuksena on pidettävä hovioikeuden A:lle tuomitsemaa sakkorangaistusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela ja Pekka Koponen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.